Vihtori

Faijan ja sen broidin, eli meitsin sedän, yhteinen pyörä on nimeltään Vihtori. Tämän vuoden on pojat sillä huristelleet sen minkä ovat kerenneet. Pyörä ei tyyliltään ole ihan my cup of tea, niinkuin Lontoon murteella sanotaan. Hieno se kyllä ulkonäöltään on, yks hienoimmista näkemistäni, varsinkin supermies-logo kruunaa kokonaisuuden! ;)

Moottoripyörien, ja muidenkin kulkuvälineiden, kuvaus on kyllä aina ollut lähellä sydäntä. Jokin siinä tekniikan ja estetiikan risteytyksessä vaan viehättää. Varsinkin customeissa on moottori ja muut osat edustavasti esillä, ja siksi ne ovatkin mukavampia kuvattavia kuin kyykyt.
Mutta en minä customia ostaisi. Moottoripyörän tärkeimmät ominaisuudet ovat kumminkin mielestäni 1) kulkea kovaa 2) pitää kovaa ääntä. Ehkä 30 vuoden ja kilon päästä näiden kahden järjestys on muuttunut, silloin voin harkita customia.

Mopoilua

Käytiin taas keskiviikkona Wanhassa Pehtoorissa munkilla, ja katselemassa muita mopoilijoita. Taas oli paikalla hyvin porukkaa, melkein sen verran mitä pihalle mahtui.

Pitäiskö hankkia Hondaan kanssa joku maskotti?

Nämä keskiviikot on kyllä hauskoja tapahtumia, ja osoittaa hyvin puskaradion toimivuuden sillä mainoksia ei näy missään. Silti paikalla on aina sään salliessa vähintään pari sataa mopoilijaa, nyt taisi olla varmaankin n. 350.

Osumahetki

Viron matkalla käytiin myös pelaamassa porukoiden kanssa kierros, jonka tietenkin voitin ;)
Parilla viimeisellä väyllä osui valo kauniisti, joten yritin ikuistaa osumahetkeä ja nanosekuntia sen jälkeen. Hauskaa nähdä kun yrittää kaikkensa pinnistää saadakseen pienen valkoisen pallon mahdollisimman kauas. Kuvan jossa itse esiinnyn otti lyhyen koulutuksen jälkeen faijani.

Kuten selvästi näkyy, on tyylejä pallon liikuttamiseen monia ;) Sen täydellisen kuvan ottamiseen tarvitsis kyllä ison korillisen palloja lyöjälle, sen verran mahdotonta ajoituksen kohdalleen saaminen on kun maila liikkuu reilusti toista sataa. Itse pidän enemmän kuvista osuman jälkeen kuin ennen osumaa. Ihminen on hauskan näköinen kun on juuri pinnistänyt kaikkensa. Toki itsensä katsominen ei tälläisissa kuvissa ole läheskään yhtä mukavaa kuin muiden kuvien katseleminen!

Paperi

Photo Challengen aiheena tällä viikolla paperi.

Paper. We all have plenty of it around, in every texture, color, size, state imaginable. And it can be manipulated in many ways, or not at all.

Eli siis normaaliin tyyliin viimeisenä iltana tuli inspiraatio, kun olin vähän paperitöitä tehnyt koulua varten.

Lähikuvaa taas, kun ei ollut pitkään aikaan kunnolla päässyt sitäkään harrastamaan kameran huollon takia. Aperturella otin vain vähän saturaatiota pois ja kuva oli mielestäni valmis.

Koiruuksia

Kamera saatu takaisin huollosta ja nyt blogin edessä on ollut enää koulun aloittamisen aiheuttama tekemisen paljous.
Käytiin kumminkin Virossa porukoiden ja faijan serkun perheen kanssa. Itse kerkesin vain viikonlopuksi, muut oli torstai aamusta sunnuntaihin. Lauantaina kuvailin pikkuserkun koiria juoksemassa rakkaiden pallojensa perässä. Hyvää vaihtelua normaaleihin kuvaamisen kohteisiin, sillä koiria en ole oikeastaan koskaan aikaisemmin kuvannut. Eli ihan hyviä otoksia sattui muutama vaikka olikin ensimmäinen yritys kyseiseen aihepiiriin.

Ensi kerralla ehkä jo vähän parempia kuvia. Varsinkin tarkennuksen kohdalleen saamisessa oli haasteita, kun koirat juosevat täysillä ohi.

Kaivari

Tällä viikolla ollut hiljaisempaa blogin puolella, ja tekosyitä on vaikka kuinka! Vein tiistaina kameran huoltoon kun siitä kuului laukaisun yhteydessä outo sivuääni. Toimi kyllä hyvin, mutta pelkään että rikkoutuu enemmän jos vain jatkaa kuvaamista. Nyt miettivät että meneekö takuuseen vai onko itse aiheutettua, lisäksi homma mutkistaa että kameran on ostettu Australiasta. We will see...Lisäksi tällä viikolla ollut vielä kiireisempää kuin yleensä. Olin tässä kevyet 10 päivää putkeen duunissa Espoossa. Ravintolapäällikön viikon loman takia oltiin sitten Tapsan kanssa kahdestaan, ja talokin pysyi pystyssä koko viikon! ;) Nyt onneks pari päivää vapaata, jotka meinasin viettää sivuduunissa.

Tänään pääsi pyörän kyytiin tarakkaharakaksi Kiira. Käytiin Kaivarissa myös lyhyellä kävelyllä mäen päällä. Taas kerran rakastuin Helsinkiin! Hieno kesäilta ja tämä kaupunki, en vaan koskaa pääse siitä kauneudesta yli! Muistoksi otin puhelimella panoraaman.

Reunalla

Tällä viikolla Photo Challengen aiheena on lines. Eli siis viivoja/linjoja peliin. Itse päädyin ottamaan kuvan kotikadun reunakivetyksestä. Kuva oli aika ex tempore, sillä olin kävelemässä dösältä himaan baari-illan ja siitä se ajatus sitten lähti!

Kukkaispoika

Käytiin poimimassa, tai siis mutsi poimi ja minä kuvasin, auringonkukkia ja muitakin joita en tunnistanut. En ole oikeen koskaa noihin mukkien merkkeihin perehtynyt... Mutta leikin kumminkin vähän aikaa luontokuvaajaa, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Nämä kaksi onnistui mielestäni kohtuullisesti. Alemmasta pidän enemmän, mutta perustelua en osaa kertoa sillä se vain tuntuu paremmalta ;)

Yhdestä auringonkukasta bongasin ötökän nuuhkimassa. Kuvia kertyi kun yritin saada tarkennusta kohdilleen, ja kokemattomuuden näissä kuvissa kyllä huomasi! Harmittaa kun pistin pääsi lentoon juuri liian aikaisin, etten kerennyt aivan kohdilleen osuvaa kuvaa saamaan! Nyt sain kumminkin haamusta kuvan.